Yrittäjän tarina: Koulutukset tuovat uusia näkökulmia

Maatalousyrittäjän työ on välillä aika yksinäistä, koska työ on sitovaa ja sitä tehdään pääasiassa kotiympyröissä. Emolehmiä kasvattava Heikki Moilanen Suomussalmelta osallistuu erilaisiin koulutuksiin ja on ollut aktiivinen myös yhdistystoiminnassa. MTK:n toiminta ja Lihakunnan luottamustehtävät ovat tulleet tutuiksi vuosien varrella.

‒ On tärkeää kuulla toisten ammattilaisten mielipiteitä ja nähdä, miten muut saman alan yrittäjät kehittävät omaa toimintaansa. Se antaa uusia näkökulmia ja vahvistaa omia näkemyksiä, Heikki sanoo.

Koronapandemian aikana Heikki on osallistunut muun muassa Maaseutuyrittäjien työkyvyn ja hyvinvoinnin edistäminen -hankkeen webinaareihin ja ProAgrian järjestämiin sukupolvenvaihdoskoulutuksiin. Molemmista on tarttunut mukaan pohdittavaa.

‒ Kaikille yrittäjille sanoisin, että kannattaa käydä koulutuksissa. Niistä voi saada motivaatiota ja hyötyä, varsinkin jos oma tilanne ja suunta eteenpäin ei ole selkeä.

Sukupolvenvaihdosta suunnitellaan

Nykyään ei ole itsestään selvää, että maatilalle löytyy jatkaja oman perheen piiristä. Moilasen perheessä tätä pulmaa ei ole. Molemmat, nyt jo aikuiset pojat ovat näyttäneet alustavasti vihreää valoa tilan jatkamiselle.

‒ Olemme tehneet laskelmia tilan hinnasta. Todellisen arvon pohjalta sitä ei voi siirtää, koska se söisi liikaa kannattavuutta yrittämisen jatkuvuudelta, Heikki kertoo.

Seuraavien parin vuoden aikana selviää, kumpi pojista tarttuu maatilan ohjaksiin vai viedäänkö sitä eteenpäin veljesten yhteisenä projektina.

Ratkaisu mietityttää Heikkiä. Yhdessä yrittäminen ei ole aina niin helppoa. Jos sukset menevät työrintamalla ristiin, kärsivät perheen sisäiset välit laajemminkin.

‒ Toisaalta siitä olisi etuakin, jos on kaksi tekijää porukassa. Työkuorma ei kasva niin suureksi, kun voi jakaa töitä ja tuurata toista, Heikki pohtii.

Pitkän uran varrelle mahtuu myös haasteita

Heikki Moilasen oma viljelijäura alkoi 21-vuotiaana maa- ja metsätalousopintojen jälkeen. Alussa peltoa oli kuusi hehtaaria ja navetassa muutamia lehmiä. Heikki päätti kehittää tilaa. Pian lehmiä oli 30, ja peltoa noin 100 hehtaaria.

Nyt maatalousyrittäjän arkea on takana jo 34 vuotta. Myös tuotantosuunta on vaihtunut matkan varrella maidon tuotannosta lihakarjan kasvatukseen.

‒ Lypsykarjan pito on sitovaa, kun sitä tekee yksin. Navetassa pitää olla joka aamu ja ilta viikon ympäri. Melko paljon jäisi elämästä puuttumaan, jos olisi vaan koko ajan kotitilalla, Heikki pohtii.

Haasteitakin on mahtunut matkan varrelle. Konehallissa syttyi tulipalo, eläimiltä puuttui yhdessä vaiheessa korvamerkkejä ja sukupolvien yhteiselo samassa pihapiirissä ei ollut helppoa. Heikin puoliso allergisoitui eläimille ja joutui vaihtamaan alaa.

‒ Monenlaista on tullut vastaan, mutta jokin ratkaisu on aina löytynyt.

Vastapainoa työnteolle ovat tuoneet urheiluharrastukset. Heikki on mukana urheiluseuran toiminnassa ja lentopallojoukkueessa. Myös maatalouden tuottajayhdistysten toimintaan on ollut antoisaa osallistua vuosien varrella.

Tilan elinkelpoisuudesta pidetään huolta

Parasta maatalousyrittämisessä on Heikin mielestä oma vapaus tehdä asioita. Sitä on kuitenkin arjen tasolla olemassa byrokratiasta ja EU-tarkastajista huolimatta.

‒ Minusta tuntuu, että olen kuskin paikalla enkä olosuhteiden riepoteltavana. Keväällä meinaa tulla kiire, kun pitää tehdä monta asiaa yhtä aikaa, mutta joka kevät siitä on selvitty.

Omistamisen käsite on maaseudulla usein eri tavalla suhteellinen kuin kaupungeissa. Moni viljelijä kokee olevansa yksi osa sukupolvien ketjua. Tila ja elinkeino ovat omissa käsissä hetken ja sitten joku toinen jatkaa. Tavoitteena on jättää yrittämisen olosuhteet seuraajalle vähän paremmassa kunnossa, kuin missä ne itse sai.

‒ Omat vanhempani kommentoivat aikanaan muutoksia, että tila menee nyt konkurssiin. Ei se ole mennyt, vaan kehittyi. Tarkoitus olisi luovuttaa elinkelpoinen tila eteenpäin, Heikki tiivistää.

Verkkototeutus toi seminaarit ja työpajat laajasti tarjolle

Maaseutuyrittäjien työkyvyn ja hyvinvoinnin edistäminen -hanke on järjestänyt webinaareja ja verkkokoulutuksia, joihin osallistuminen on ollut vaivatonta Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan eri laidoilta. Webinaareissa on käsitelty esimerkiksi palautumista, luonnon hyvinvointivaikutuksia, työnohjausta ja tavoitteiden asettamisen taitoa.

Hanke on myös järjestänyt verkkovalmennuksia muun muassa muutoksen johtamisesta, työhyvinvoinnista, myynnin ja markkinoinnin edistämisestä sekä LEAN-ajattelusta ja resurssitehokkaasta työskentelystä. Asuin- tai työpaikan sijainti eri rajoita verkossa toteutettavaan koulutukseen osallistumista. Monet hankkeen koulutuksista on myös tallennettu, jolloin tallennettuun koulutukseen voi osallistua itselle sopivaan aikaan netin välityksellä.

Teksti: Hanna Moilanen
Kuvat: Heikki Moilasen kuva-arkisto