Avautuviin tilaisuuksiin kannattaa tarttua uteliaasti

Vaikka maatilojen näkymät synkistyvät, myös yrittäjällä on nykyään mahdollisuus kuunnella ja toteuttaa omia toiveitaan yhä enemmän. Maitotilaa miehensä kanssa pyörittävä Ulla Taavitsainen on tehnyt välillä töitä myös sairaanhoitajana ja opiskelee parhaillaan terveystieteen maisteriksi.

Olen syntynyt maatilalle, vannonut teininä pyhästi, etten ikinä mene maamiehelle vaimoksi vaan opiskelen ja matkustan. Käänteiden jälkeen kuitenkin lypsän mieheni kanssa lehmiä linnuntietä viiden kilometrin päässä synnyinkodistani.

Olen nauttinut arkisesta työstä ja saanut toteuttaa unelmiani, viimeisimpänä maisteriopintojen suorittaminen. Kesällä sain kutsun liittyä Maatalousyrittäjän työura muutoksessa -hankkeen ohjausryhmään. Toivon, että voin tuoda mukaan yrittäjänäkemystä sekä olla tueksi ja ehkä myös esimerkiksi elämänmuutosta pohtiville kollegoille.

Monenlainen arki voi olla hyvää, mutta negatiivisesti vaikuttaviin tekijöihin on hyvä puuttua. Elämässä kuitenkin moni asia ajan myötä muuttuu, omat tarpeet terävöityvät. Maatilojen näkymät synkistyvät, mutta onneksi nykyään ihmisillä on mahdollisuus yhä enemmän kuunnella ja toteuttaa omia toiveitaan.

Usein suurimpana esteenä ovat kuvitellut taakat ja velvoitteet tai oma näköalattomuus. Maatalousyrittäjän työura muutoksessa -hanke voi parhaimmillaan auttaa tunnistamaan yksilön omia toiveita ja vahvuuksia ja välineitä uuteen suuntaan. Ikä ei ole este. Oppimiskyky säilyy läpi elämän, ja aivojen rassaaminen uusilla asioilla tutkitusti suojaa monilta vanhenemismuutoksilta.

Pieni tilakoko tuo ketteryyttä

Olemme perheenä tottuneet siihen, että lehmien rytmi määrää meidän ihmisten tahdin. Lapset ovat valinneet mieleisimmän harrastuksen, sinne kuljetetaan ja työt tehdään tarvittaessa vuorotellen, poikkeustilanteissa luovitaan. Viikon perheloma on pyritty pitämään joka vuosi, mutta lomamoodiin siirtyminen tapahtuu onneksi jo venematkalla mökille ilta- ja aamutöiden väliseksi ajaksi.

Tilamme on nykymittapuulla pieni, olemme halunneet tehdä työtä monipuolisesti, eikä iso yksikkö ole ollut toiveemme. Tosin peltoakaan ei tarjolla ollut, kun mahdollisen laajentamisen aika olisi ollut.

Julkinen aatepohjainen keskustelu kotieläintuotannosta, ajan tehokkuusvaatimukset ja syytökset maatalousyrittäjyyttä kohtaan ovat julmia, henkilökohtaisuuksiin meneviä. Koen perusteettoman, avoimen kritiikin ympäristön pilaajana ja eläinten kaltoinkohtelijana raskaana ja ahdistavana, itselleni suurimpana työpahoinvoinnin aiheuttajana. Alamme ihmiset ovat rautaisia ammattilaisia, mutta sydämellään työtä tekeviä. Meillä on myös kestävän ruuantuotannon ja ruokaturvan avaimet käsissämme.

Tapamme tehdä työtä on osoittautunut monin tavoin hyväksi. Pieni tilakoko tuo ketteryyttä ja mahdollistaa laaja-alaisen yrittäjyyden. Miehelläni on puunkorjuukalusto, talvella hän tekee aurausurakointia ja kesällä koneurakointia. Minä olen tehnyt ”lypsyjen välissä” töitä sairaanhoitajana, ja nyt, lasten kasvettua, kolmen vuoden ajan maisteritutkintoa.

Opiskelu kannattaa

Meille on itsestään selvää, että lapsiin uravalintamme saa vaikuttaa mahdollisimman vähän. He valitsevat oman polkunsa aikanaan, mekin olemme eläneet itsellemme sopivimmalla tavalla. Ei tulevaisuudesta tiedä. Emme me ole lyöneet lukkoon päivää, jolloin lehmät lähtevät tai minä haen vieraalle töihin. Olemme vain uteliaasti tarttuneet avautuviin tilaisuuksiin ja kannustaneet toisiamme perheenä ja pariskuntana. Eläneet joka päivä hyvää, meidän näköistämme elämää.

Erityisen mukavaa on, kun joku kollega kysyy vinkkiä opintojen aloittamiseen. Meillä maatalousyrittäjillä on onneksi vahvat sosiaalisen median verkostot: monen kanssa ollaan tuttuja, vaikka ei koskaan olisi tavattu. Apua saa aina, kun naputtelee kysymyksen Facebookin Maajusseihin tai Emäntäryhmään.

Kannustan opiskelemaan kursseja avoimessa yliopistossa, meijerin tai neuvontajärjestön räätälöimiä ammattitutkintoja tai vaikka kansalaisopistossa, kunhan löytää itseään kiinnostavan asian. Uuden oppiminen antaa uusia taitoja, sisältöä päiviin ja näkökulmia omaan ajatteluun, ja joku voi hyödyntää osaamistaan tulonlähteenäkin. Uskon, että tyytyväinen ja hyvinvoiva ihminen tuottaa hyvinvointia ympärilleen.

Ulla Taavitsainen

Kirjoittaja on 44-vuotias naisihminen, lehmänlypsäjä ja sairaanhoitaja, joka usein toteaa ”Katotaas, mitä tästä tulee…”