Mukavuusalueelta muutosta kohti

Onko mukavuusalueella oikeasti mukavaa? Merja Nykänen muistuttaa blogitekstissään, että sopiva määrä haastetta ja toisten tuki vievät meitä pikkuhiljaa kohti toivomaamme muutosta.

Mukavuusalue on mielenkiintoinen käsite, jota käytetään niin työelämään, liikuntaan, ihmissuhteisiin kuin oppimiseenkin liittyvässä keskustelussa. Käsite antaa olettaa, että on olemassa rajattu alue, jossa minun on melko mukavaa oleilla. Elämääni rytmittävät riittävän tutut rutiinit, asiat ja tehtävät, joiden suorittaminen sujuu sopivasti oman osaamisen rajoissa ja toimiviksi koetuilla menetelmillä.

Mukavuusalueella tiedän, mihin pyrin ja mikä toimintani lopputulos ja vaikutus tulee olemaan. Minulla on käsitys siitä, miten pääsen parhaiten lopputulokseen, joten voin käyttää sekä sopiviksi havaittuja vahvuuksiani että tuttuja menetelmiäni sen saavuttamiseen.

Mukavuusalueella elän, harrastan ja teen työtä niiden ihmisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa, joiden kanssa olen ennenkin toiminut ja todennut sen riittävän. Koen, että saan heiltä tukea tapaani toimia ja ajatella, joten tunnen olevani sopivassa paikassa ja tehtävässä. Pystyn ennakoimaan mitä minulta odotetaan, mitä itse odotan ja saan muilta ihmisiltä, ja miten asiat eri elämänalueilla yleensä ovat.

Mukavuusalue vai tuttuusalue?

Mukavuusalue ei ole huono paikka, jos siellä pysyttely tuo haluttuja tuloksia. Tutut asiat ja niiden hallinta lisäävät itsevarmuutta, pätevyyden tunteita ja motivaatiota, ja ne puolestaan vaikuttavat myönteisesti hyvinvointiin.

Jossain vaiheessa voi kuitenkin käydä niin, että mukavuusalueen ahtaat rajat ja toimintamallit eivät enää vie meitä kohti toivottuja päämääriä tai estävät meitä kehittymästä ja vähentävät hyvinvointiamme. Silloin on syytä ottaa pari askelta sivuun ja tarkastella koko käsitettä uudelleen.

Olisiko aika alkaa puhua mieluummin tuttuusalueesta, sillä usein mukavuusalueella ei välttämättä ole mukavaa – tuttua ja näennäisen turvallista siellä pysyttely kyllä on. Ehkä samalla liiankin ennakoitavaa ja siten turruttavaa, toisinaan jopa näköalatonta.  Tuttuusalueeni jokainen kolkka saattaa olla minulle jo niin tuttu, että tiedän tasan tarkkaan mitä se sisältää, enkä kaikilta osin ole tyytyväinen sisältöön.

Mahdollistaako alue kasvuni ihmisenä? Uusien voimavarojen löytymisen? Työni uudelleen arvioinnin ja mahdolliset uudet suunnitelmat?

Tuttuusaluetta voisi verrata loppuun kaluttuun laidunlohkoon – siellä voi kyllä jaloitella, mutta ravintoa ei enää ole riittävästi. Tuttuusaluettani ympäröivät itse pystyttämäni aidat eivät enää palvele tarkoitustaan ja mieleni tekisi astua portista uutta kohti.

Lähikehityksen alueella voimme omaksua uutta

Kun poistumme tuttuusalueelta uusiin haasteisiin, ei meidän ole syytä sännätä epämukavuusalueelle. Epämukavuusalueella toiminta on pinnistelyä ja sinnittelyä oman jaksamisen äärirajoilla, uuvuttavaa ja kuluttavaa, ja myönteinen kestävä muutos on siten mahdoton.

Tuttuusalueen ja epämukavuusalueen välissä sijaitsee lähikehityksen alue – siellä meillä on kannustavia ihmisiä tukenamme ja sopivasti haastetta. Tällä alueella muutos ei vaadi meiltä kohtuutonta tahdonvoimaa, epäinhimillisyyttä tai loppuun palamista, ja voimme omaksua uusia asioita.

Toki uusien toimintamallien opettelu vie voimavaroja ja aiheuttaa joskus epämiellyttäviäkin tuntemuksia, mutta lähikehityksen alueella emme kuormitu liikaa. Uuden oppiminen ja uudet asiat pitävät motivaatiota yllä ja innostavat meitä jatkamaan eteenpäin.

Jos mikään ei muutu, niin mikään ei muutu

Kun portti uuteen on siis avattu, on syytä pysähtyä ja hengähtää hetki. Istahtaa katselemaan avautuvia vaihtoehtoja ja tutustua niihin kaikessa rauhassa. Keskustella unelmistaan hyvän ystävän kanssa, peilata suunnitelmia ja haasteita myös ammattilaisten tukeen luottaen. Säilyttää hyvinvointia tuottavia tuttuusalueen rutiineja ja etsiä harkitusti uusia vaihtoehtoja omassa tahdissa ja omia rajoja tutkiskellen.

Muutos on jännitystä, suunnittelua, valintoja ja uuden oppimista. Se sisältää iloa, haasteita ja löytöretkiä. Voisitko sinäkin antaa itsellesi luvan muutokseen? Keltään muulta sitä ei tarvitse pyytää eikä kukaan muu sitä estä.

Sillä jos mikään ei muutu, niin mikään ei muutu.

Merja Nykänen

Kirjoittaja on Maatalousyrittäjän työura muutoksessa -hankkeen projektipäällikkö, maaseutuyrittäjä ja mindfulness-ohjaaja CFM®, joka etsii ja vaeltaa uusia polkuja sekä metsässä että tuttuusalueensa ulkopuolella.