Virkamiehen vinkkelistä vuosien varrelta

Maatalousyrittäjiä kuormittavat tänä päivänä sekä alaan kohdistuvat jatkuvat muutospaineet että verkostojen tarjoaman tuen väheneminen. Tammikuun blogissa ohjausryhmämme jäsen Ilpo Lehtinen pohtii maatalouden kehityskaarta viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajalta.

Olen saanut kokea ja katsella maaseudun sekä maatalouden kehitystä monenlaisesta vinkkelistä elämäni aikana. Kaiken aikaa käynnissä on ollut jonkinlainen muutos. 1980-luvun maatalouspolitiikka oli ylhäältä ohjattua sopimuspolitiikkaa ja tilojen määrä pieneni tuolloin hitaasti. Jatkavien tilojen tuotantoa pystyttiin kehittämään rajoitetusti ja vain hyvin maltillisesti. Aloittavallakin yrittäjällä oli melko hyvin tiedossa mihin suuntaan ja minkälaisissa rajoissa omaa yritystä voi kehittää. Myös yrityksen talous oli ennustettavaa ja vaurastuminenkin mahdollista.

Maatalous oli jossain määrin houkutteleva toimiala ja tukea tarjosivat neuvontajärjestöt, jalostava teollisuus, etujärjestöt, lomitusjärjestelmä ja runsas kollegaverkosto. Sekä pankit että tuotantotarvikkeita myyvät kaupat  satsasivat maa- ja metsätalouden asiantuntemukseen. Lisäksi maaseudulla oli melko runsaasti myös osaavaa työvoimaa tarjolla.

Työ oli raskasta ja pääomavaltaista, toimeentulo enimmäkseen niukkaa eikä yhteiskunnallinen keskustelu hemmotellut viljelijää tuolloinkaan. Vahvat verkostot ja tulevaisuuden ennustettavuus helpottivat kuitenkin viljelijän asemaa ja ahdinkoa, jos tilalla törmättiin vaikeuksiin  – ja mieluummin jo ennen törmäystä.

Liittyminen Euroopan Unioniin

Vuonna 1995 maatalouden ja maaseudun muutos kiihtyi, kun Suomesta tuli EU:n jäsen. EU:n liittyminen nähtiin tuolloin paljolti maaseudun elinvoimaa uhkaavana tapahtumana, mutta onneksi tapahtui myös päinvastaista kehitystä.

Liittyminen Euroopan Unioniin avasi osalle maatiloista aivan uudenlaisen kehittymisen näkymät. Uudet mahdollisuudet tarkoittivat myös, että merkittävä osa viljelijöistä tulisi luopumaan maataloudesta ja antamaan kehittyville tilaa myös konkreettisesti. EU:n osittain rahoittamien tukien myötä yhteiskunta kannusti maatilojen ja maaseudun kehittämiseen, mutta muutos oli kuitenkin rajua.

Muutoksen myötä edellä mainitut tuki- ja kollegaverkostot pienenivät merkittävästi. Toiminnan ennustettavuus on joiltain osin heikentynyt,  muutospaineet ovat edelleenkin kovia ja ilmastokeskustelun myötä tuntuvat jopa musertavilta

Apua ja tukea tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa

Virkamiehenä tunnen ainakin ajoittain huonoa omaatuntoa, että olen ollut koneistossa mukana kannustamassa ja rohkaisemassa ihmisiä aloittamaan, investoimaan ja kehittämään maataloutta. Olenko samalla edistänyt ja lisännyt mahdollisuutta uupua, ahdistua ja romahtaa – vai olisiko kaikki tapahtunut ilman minua ja kollegoitakin?

Virkauran välissä olen saanut tehdä myös muunlaisia hommia,  onneksi aina maaseudun toimeliaiden ja aktiivisten ihmisten kanssa. Kahden vuoden ajan sain toimia myös maatiloille suunnatussa hyvinvointityössä, joka avasi silmiäni enemmän kuin mikään ennen tai sen jälkeen tekemäni työ. Samalla paljastui oma rajallisuuteni siinä, miten voit ja osaat auttaa tai asettua toisen ihmisen asemaan. Ennen kaikkea se opetti arvostamaan niitä ihmisiä, jotka auttavat ja niitä, jotka uskaltavat ottaa apua vastaan.

Juuri näinä päivinä, huonon satokesän, huiman kustannuskriisin ja ahdistavan hintakriisin paineiden alla, ilmasto- ja ympäristökeskustelun pyörteissä, maatalouden harjoittajille tarjottava hyvinvointityö ja muutosapu ovat enemmän kuin tarpeen ja välttämättömiä. Maatalousyrittäjän työura muutoksessa -hankkeen ja muiden hyvinvointihankkeiden ja -projektien tarjoamaa apua tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.  En osaa ennustaa miten asia organisoidaan, mutta tärkeää on, että tavalla tai toisella työ saa jatkua.

Ilpo Lehtinen

Kirjoittaja on 58-vuotias Etelä-Savon ELY-keskuksen maaseutupalvelut- yksikön päällikkö, joka on harjoittanut vaimon kanssa naudanlihan tuotantoa 30 vuotta (päättyi keväällä 2021) Mikkelissä. Lihantuotannon tuloilla on kasvatettu myös kaksi vegaania tytärtä. Virkamiestyön lisäksi tehnyt hommia mm. Leader- toiminnanjohtajana, biokaasuyrityksen paperinpyörittäjänä ja neuvontayrittäjänä.