Siirry sisältöön

Arvot kantavat läpi elämän myrskyjen

Elämmekö arvojemme mukaisesti? Näkyvätkö yrityksen arvot käytännön työssä vai ovatko ne pelkkää strategista sanahelinää liiketoimintasuunnitelmassa? Huhtikuun blogissa Kirsi Mutka-Paintola pohtii arvojen merkitystä sekä yksilön että yritysten näkökulmista. Hän muistuttaa myös, että arvot toimivat askelmerkkeinä haastavissa elämän vaiheissa.

Eurooppa ja koko maailma puntaroi tällä hetkellä arvojaan, kun seuraamme Ukrainan sotaa ja siitä aiheutuvaa inhimillistä kärsimystä. Ukrainalaiset ovat tällä hetkellä menettäneet meille monelle niin keskeisen elämänarvon – turvallisuuden. Koko maailman terveyttä ja turvallisuutta on jo yli kahden vuoden ajan nakertanut koronapandemia. Kotimaassa mitataan nyt myös huoltovarmuuden ja kotimaisen ruoantuotannon arvopohjaa – mitä olemme valmiita tekemään säilyttääksemme sen? Poliittiset päättäjät, yritysjohtajat ja myös me yksittäiset ihmiset olemme joutuneet päivittäin miettimään mitä asioita asetamme talouden, tuloksen ja oman rahankäytön edelle valinnoissamme.

Arvot muodostavat minäkuvamme

Yritysten ja yhteisöjen arvoista puhutaan nykyisin paljon. Niitä mietitään ainakin silloin, kun päivitetään liiketoimintasuunnitelmia ja strategioita. Mitä arvot oikeastaan ovat? Ne ovat käsitteellisiä – rauha, rohkeus, ahkeruus –  ja niillä pyritään toivottavaan tai suotavaan tapaan käyttäytyä. Ne ovat meille tärkeitä käsityksiä tärkeinä pitämistämme asioista ja muodostavat keskeisesti minäkuvamme. Arvot ohjaavat sekä yksilön että ryhmien toimintaa.

Mihin yritys sitten tarvitsee arvoja? Valitettavan usein kuulee, että työntekijät eivät tiedä työpaikkansa arvoja tai niiden koetaan jäävän vain osaksi ”juhlapuheita”. Tällöin arvot eivät toteudu arjen toiminnassa. Ehkä niitä myös liian usein rakennetaan ylhäältä johtaen, eikä työyhteisöä varten niin, että niillä olisi mahdollisuuksiakaan toteutua käytännössä. Unohdetaan se, että arvot voivat toteutua asiakkaille, yrityksen osakkaille ja sidosryhmille vasta, kun ne uskottavasti toteutuvat ensin työyhteisön sisällä ja ovat yrityksen omaa arkea.

Arjen askelmerkkeinä tietoisuus omista arvoista

Jokainen työyhteisön jäsen tuo joukkoon mukanaan omat arvonsa. Onko niiden tarpeen olla yhdensuuntaisia työantajan ja yrityksen arvojen kanssa? Jos toistuvasti joutuisin tekemään työssäni arvojeni vastaisia valintoja, olisinko työssäni onnellinen? Minä vastaan tuohon kysymykseen, että en olisi; olen omassa työhistoriassani päätynyt vaihtamaan arvoristiriidan takia työpaikkaa.

Maatiloilla ja pienyrityksissä yrityksen arvot ovat usein hyvin samat tai yhdenmukaiset yrittäjäomistajan henkilökohtaisten arvojen kanssa. Kun on tunnistanut omat arvonsa ja pystyy yhdistämään ne siihen, mitä tekee työkseen, ei löydä merkityksellisyyttä ainoastaan työstään vaan koko elämästään. Silloin tietää, mihin suuntaan pitää edetä ja mitä askelia ottaa seuraavaksi.

Jatko-opintojen ja yritysasiantuntijan työn myötä aloin itse kiinnostua entistä enemmän strategisesta johtamisesta. Visio, missio ja arvot tulivat käsitteinä tutuimmiksi. Pääsin mukaan sekä oman työpaikan että asiakasyritysten strategiatyöhön. Tunnistin, kuinka syvältä kumpuavia ja pitkäikäisiä arvoja maatiloilla, maaseutuyrityksillä ja maaseudun asukkailla todellisuudessa oli. Niissä korostuivat usein vastuullisuus, vieraanvaraisuus, suomalaisuus ja toiminnan pitkäjänteisyys ja jatkuvuus. Havahduin huomaamaan, kuinka kollegat päivittäin toteuttivat työssään yhteistä arvoamme – maaseudun puolesta. Siinä hetkessä sytyin asiakasyritysteni ja työnantajani arvoille syvemmin kuin koskaan aiemmin – koin ne myös omikseni.

Kriisien keskellä arvot kantavat

Yhteiset vahvat arvot kantavat meitä silloin kun on vaikeaa – niistä haluaa pitää kiinni ja niiden puolesta taistella. Uuvuttavinta, lamaannuttavinta ja ahdistavinta on, jos omasta arvopohjastaan joutuu luopumaan tai ei pysty tekemään työtään sen mukaisesti. Arvojensa rinnalla innokkaasti työskennellen voi myös uupua.

Maailmassa, maaseudulla ja kotimaisessa ruoantuotannossa etsitään nyt kriisien keskellä uutta suuntaa. Sen löytymisen tukena ovat yhteiskuntamme arvot. Toivottavasti niissä on edelleen riittävästi vastuullisuutta, turvallisuutta ja hyvinvointia, jotta Suomessa viljellään ja varjellaan jatkossakin.

Kirsi Mutka-Paintola

Kirjoittaja työskentelee Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaisissa ProAgria Etelä-Savossa toiminnanjohtajana ja yrityspalvelujen erityisasiantuntijana, asuu perheineen entistä kyläkoulua maalla Rantasalmella, rentoutuu parhaiten hevosen selässä ja vannoo kotimaisen ruoan nimiin.